tunto

COUNTRY MUSIC NEWS INTERNATIONAL

Jeremy Frost, 11/2018

Tunto - Ilona

Wow! What a day. I woke up this morning having been married for thirteen years only to find out I was actually only married for 6. Winds up my ex-wife (now I can legitimately type that and could have for years) filed divorce papers in Taiwan a long time ago, that’s where we were married. That is a reason you should be much smarter than to blurt shit out in anger. I just wish I had known that before, I’ve been just wasting time with her for all these years. Anyway, so far this album has been the greatest pick for music I could make.

Kakadu Music, starts off the album. This album is somewhat of a light jazz, or to me one of those albums you would purchase at a new age shop. I’m guessing with the title that this song is supposed to be representational of Kakadu National Park in Australia. I like the electronic keyboard bass tracks the flute and xylophone. It does kinda carry you away to a faraway jungle, surrounded by water falls, a lush green canopy and tropical birds with the brightest feathers. At least for me that’s what it does.

The Moroccan Train Twist Music, is a lot different, this song is truly jazz with the guitar strumming, picking and the keyboard is put into a weird stringy sound. This song has a sax or something with a mute could be a trumpet or clarinet, flugelhorn. It’s really hard to tell because I have heard many instruments when I played in an orchestra. This song has some weird background vocals that add to its appeal.

Red-eared Slider Music, now this one kind of peaked my curiosity. I had to look up what one is. I found out it is a semi-aquatic turtle with red ears. This song again has what sounds like an actual orchestra. If truly feels like your scuba-diving and you see one of these creatures under the water. Just that feeling the feeling of silence and then the beauty swims about.

And, Lagoon Music, has a soft tapping on congas with just a slow melodic almost lazy keyboard. There are some nice guitar riffs that just leave one in the sand watching the water and palm trees sway in the breeze.

I truly love how this music transports you into a different world. It will take any worry or care away and bring a peaceful serene atmosphere into any place you play it. I really loved this album. It’s just one of those must haves for any home.

JAZZRYTMIT.FI

Osku Rajala, 16.8.2018

Tunto - Ilona

Lähtöraidalla hypähdetään Kakadu -papukaijojen elinreviireille, sinne jossa nämä töyhtöpäät opettelevat paikallisia kirosanoja ja kävellä tepastelevat jatsimusiikin tahdissa. Tuo tällä raidalla kuultava kakadujen musiikki on peräisin kitaristi Matti Walleniuksen kynästä, kuten koko pyöriön sisältö. Walleniushan on tuttu persoona Wimmen yhtyeestä ja näin ollen sinut myös joikhan kanssa, Nyt hän klaaraa arktisten sävyjen sijaan muissa maisemissa vierahissa.

Tämä ei tarkoita sitä, että etnovaikutteet hukutettaisiin teennäisiin urbaaneihin sähköjytkeisiin ja räpin rapamaailmaan. Ei suinkaan, vaan nyt poljetaan tannerta, milloin paljasvarpain, milloin saapikkailla täräkästi tahtia polkien. Väliin hypnoottisen kertaavasti, väliin valtoimena virraten. Osin elektrojazzia kosiskellen.

Yhdenlaisena olotilamusiikkina. Etenkin, kun Filippiinien viidakoissa Kakadut hyvästeltyä ponkaistaan marokkolaisen junan kyytiin ja jytkytellään yksitoikkoisesti kompin taustoittamana Pasilan ohitse jonnekin epämääräisyyteen… Marrakechiin. Muutamat vaihteet sekoittavat taustan tasasjytkettä ja entisaikojen junahaitarin sijaan soi sakspiiput.

Koko levyllinen jatkuu samalla peruskaavalla. Tasatahtinen peruskuvio komppaa erivärisenä kulloistakin teemaa. Paikkaa, asiaa, ilmiötä. Aina yhtä hypnoottisen sisäänimaisevana. Poikkeuksena väkevän tangoileva Abrazo Musica…

Wallenius itse häärii levyn todellisena työmyyränä soittaen sillä kaikkiaan 16 eri soitinta. Toinen levyn työnsankareista on Petri Heimonen klarinetti-, huilu- ja saksofoni -valikoimineen. Lisäksi eri raidoilla häärää epämääräinen joukkio intrumentalisteja ja erilaisten äänien tuottajia.

Yksi erikoisimmista toteutuksista on Moscow Music, jossa sekoitetaan niin luuloja kuin tietoja itäisen maamme pääkaupungin suonen sykkeestä. Ja sitähän Kreml ympäristöinen yli kymmenmiljoonaisine populoineen varmastikin tarjoilee, puhumattakaan historian neuvostovuosikymmenistä…

Tämä levy noudattelee Walleniuksen aiempia Tuntoja perussielultaan. Seesteisen rauhaisasti, mutta terävästi rytmisuoneen tunkeutuen. Omalla tavallaan kuulijansa tiukkaan otteeseen kietoen. Runsaudenantia tarjoillen.

Levyn perustoteutus on työstetty huolella ja kuulijanautintoa silmälläpitäen. Erilaisuus nostaa tämän levyn mielekkyyden korkeisiin sfääreihin. Vaikkakin se tuntuu ensikosketukseltaan hyvin simppeliltä, on sen sisältö herkullisen moninaista ja makoisaa. Eikä hypnotiikan rajamailla liikkuva itseään toistava komppi saa aikaan etomista, vaan toimii aistikkaana alustana kokonaisuudelle.

Rentouttavan mukava kokonaisuus, joka on parhaimmillaan löhöasennossa, sen aikoinani paljonkin mainostamani yksitähtisen seurassa. Kuuntelusuositukseni! (OR)

MUSIKZIRKUS-MAGAZIN.DE

Stephan Schelle, Mai 2018

Tunto - Ilona

Hinter dem ungewöhnlichen Namen Tunto verbergen sich die beiden aus Finnland stammenden Musiker Matti Wallenius und Petri Heimonen, die unter Mitwirkung weiterer neun Gastmusiker ihr fünftes Album „Ilona“ eingespielt haben. Hauptakteur dieses Projektes ist weiterhin der Multiinstrumentalist Matti Wallenius, der unzählige Instrumente selbst eingespielt hat. Wie schon auf ihren vorangegangenen Alben bieten sie wieder eine wilde Mixtur aus Jazz, Worldmusic, ethnischen Elementen und elektronischer Musik, die manchmal schräg daherkommt.

Schon das eröffnende „Kakadu Music“ eröffnet mit ungewöhnlichen Klängen. Es werden verschiedene Instrumente zu einem rhythmischen Mix vereint, der dann eine eingängige Melodie aufgesetzt wird. Es klingt wie die Musik zu einer Dschungel-Szenerie. Jazzige Trompetenkaskaden eröffnen dann das zweite Stück „Moroccon Train Twist Music“, das nach wenigen Momenten aber eine Art Rumbarhythmus bekommt und mit jazzigen Gitarrenlicks und Bläsern versehen wird. Das hat ein ganz besonderes Flair.

Fast keltisch wirkt der Beginn von „Spring Music“. Hier kommen eindeutig folkloristische Elemente in die Musik, denen aber experimentelle bzw. jazzige Klänge als Kontrapunkt entgegengesetzt werden. Tango gibt es dann in „Abrazo Music“, das von einer Saxophonmelodie getragen wird. Damit entführen uns die Finnen ins ferne Südamerika. Sehr jazzig und leicht sperrig wirkt dagegen „Bazaar Music“.

Eine sehr schöne Gitarrenpassage, die mit herrlicher Perkussion unterlegt ist sowie leicht kehligem, Jodelgesang und basslastigem Saxophon oder Klarinette stellen das Grundgerüst von „Mammoth Music“ dar, das ebenfalls eine unglaubliche Ausstrahlung versprüht. Neben einigen verschrobenen weiteren Tracks endet das Album dann mit dem verträumten „Lagoon Music“, dessen Titel hervorragend zur Musik passt.

Wie auch bei den vorherigen Alben, so ist die Musik des finnischen Musikprojektes Tunto auf dem aktuellen Longplayer „Ilona“ nicht einfach zu konsumieren, da die Summe der einzelnen Elemente, bestehend aus Jazz, Worldmusic, ethnischen Klängen und elektronischer Musik nicht so schnell aufzunehmen ist. Allerdings wirken die Stücke doch eingängiger als bisher. Auf diese Musik muss man sich einlassen. Mein Tipp daher, vorher Probehören.

FOLKWORLD #66

07/2018, Karsten Rube

Was Matti Wallenius und seine Kapelle Tunto mit dem neuesten Album “Ilona” vermitteln wollen, erschließt sich erst beim intensiveren Hören und Betrachten des kleinen Kunstwerkes. Mit zahlreichen Saiteninstrumenten und den erdigen Riffs seiner Gitarre bringt Wallenius den Hörer dazu, von entspannten Orten jenseits der eigenen vier Wände zu träumen. So, wie es vielleicht auch Ilona - die Hausfrau mit der Kittelschürze, die uns auf dem Cover den Rücken zuwendet, gerade tut. Sanft schwingen die Klänge mit weltmusikalischen Einflüssen durch den Raum. “Kakadu Music” entführt uns in den Regenwald. Selbst die Tropfen von den immerfeuchten Blättern scheint man hier auf der Haut zu spüren. Berber-Twist aus Marokko, mit perfekten Bläsersequenzen untermalt, lassen eine Fata Morgana aus orientaler Exotik und den Gerüchen eines Basars entstehen. Auch nach Moskau zieht es den Träumer und in eine Szenerie auf dem nächtlichen Pflaster der französischen Hauptstadt. “Ilona” spaziert nicht einfach in den Kopf. Es ist eher ein Ansatz von Träumen, die die Musik pflanzt und die sich dann zu eigenständigen Geschichten weiterentwickeln. Ein musikalisches Roadmovie für die Wege jenseits ausgetretener Pfade. Ein feines Werk.

SOUNDI

5/2018, Jussi Niemi

Wimmen bändistä tuttu Matti Wallenius on tehnyt viehkosti viihdyttäviä instrumentaalilevyjä tasaisen harvaan tahtiin Tunto-nimellä ja nyt ollaan viidennellä kierroksella. Ilonassa on sellainen kategorioiden väliin sympaattisesti numeroa tekemättä tipahtava meininki, että sitä jaksaa kuunnella usein. Mukavasti rauhoittava musiikki viettelee hassusti töksöttävän svenginsä omaperäisyydellä.

Sointia leimaavat ennen muuta erilaiset etniset juonteet ja jazz, ehkä tätä voisi sanoa luomuelektroksikin, etenkin rytmiikkansa puolesta. Wallenius käsittelee melkoista määrää kielisoittimia, haitaria, koskettimia ja ohjelmoi Petri Heimosen klarinettien, fonien, huilun ja tarogaton värittäessä lopputulosta väkevän tunnelmallisesti. Pari perkussionistiakin vierailee ja muita raitoja yllättäin tummemmassa Spring Musicissa ituja puskee Satu Lankisen jouhikko. Tietty elokuvallisuus on usein kuvassa. Latinohenkinen Abrazo Música voisi olla jostain italialaisesta elokuvasta, samoin sitä seuraava Bazaar Music. Kakadu Musicissa on linnunvihellyksineen trooppinen ilmapiiri ja Maroccan Train Twist Music hyppää Marrakeshin junaan.

Tunto on raikas tuulahdus vaihtoehtoisesta todellisuudesta.

CADENCE MAGAZINE

2018 July edition

MATTI WALLENIUS, who plays accordion, balalaika, charango, clay whistle and a wide array of stringed instruments, leads a group he calls Tunto on ILONA [Aani Records aa-x-032]. This is a record which incorporates little jazz but is quite infectious with 10 tracks [44:47] of rhythmic music played by different musicians out of a line up of 13 total. The jazz element is most present when saxes are employed, always over a carpet of rhythm. Music to accompany (or inspire) you to go into the kitchen and join in with sticks on pots and pans. Wallenius has been putting his music out since the mid 90s. This was my first exposure to it. Curious.

VICTIMOFJAZZ.BLOGSPOT.FI

Tunto: Ilona

Ce trupă „jazz & world” melodioasă, plăcută și percusivă, acești scandinavi atrași de sudul și estul Europei („Abrazo Musica”, „Moscow Music”), Africa de Nord („Moroccan Train Twist Music”) sau Orientul Mijlociu („Bazaar Music”)!
„Ilona” are dublu sens (o specialitate a „casei”), atât numele feminin des întâlnit la maghiari cât și conotațiile lui „ilo” care înseamnă în finlandeză „joy”, adică „bucurie”. Ceea ce și transpare din plin în muzica lor exotică („Mammoth/Kakadu/Lagoon Music”), cu accente cinematice (coperta se pare e preluată dintr-un film semnat de Aki Kaurismäki).

ALLABOUTJAZZ.COM

Tunto: Ilona

Anthony Shaw - May 10, 2018

★★★½

The latest album from Matti Wallenius and Tunto is again primarily centered on his melodious guitar work and the quirky tunes that he and his long-standing reedist Petri Heimonen have come up with. They are all rambling journeys down exotic paths (here often Hispanic or Arabic) where a rich palette of earthy acoustic rhythms are wound together behind the riffs of Wassenius's guitar, multifarious stringed instruments, and various accompanying reeds.

Ilona has to be seen as part of the canon that Wallenius has created with Heimonen under the aegis of Tunto. This is their fifth offering, and all sail rather close to being classified as 'easy listening,' as well as a type of ethnic folk-jazz. This is not to deride either genre, since there is obviously a place for lighter shades of jazz, and all Tunto albums are exquisitely recorded and presented. "Ilona," apart from the female name, is something of a play on the Finnish for 'joy' (ilo) and the album's cover photo figure may be the inspiration for the name, although the title may be Wallenius' s play on the concept of hidden treasures or pleasures. (All their albums feature somewhere the band's name printed in braille text, which is certainly suggestive!) The album has superb clarity and a rich array of timbres, from the laconic sauntering bass, often picked up by the bass clarinet, but it does feel as if the composer has not stepped out of his comfort zone on this album. Or maybe he just knows what he does well!

So, after initial pleasure at seeing Wassenius and company back on the sales counter, there is slight regret that they don't seem to have discovered any new formula to entertain listeners. That said, Ilona is as good a starting point to Wassenius's own dark, laconic, Scandinavian humor as the previous albums. The tunes bounce and tumble in a constant flow of polyrhythms and deft textures, occasional abrupt reorientations, and a perpetual flow of quirky acoustic tweeks.

The stark cover picture could be from an Aki Kaurismäki film, which would suit the humor of the title tracks, so it's a pity that the liner notes are minimalistic. Is Ilona a mythic figure from somewhere exotic, south or east? Or is she the colorful housefrau of the cover, worn down by domestic duties but indulging in gentle daydreams of secret pleasures offscreen? The theme for this album is maybe unimportant; it is sweetly performed, and recommended for burdened AAJ listeners who will be happy to put their feet up, don their slippers and drift away with Tunto's gentle polyphonic rhythms, taking them somewhere indefinable, probably south and or east!

SATAKUNNAN KANSA

Ilari Tapio – 6.5.2018

Tunto: Ilona

★★★★


Kumpi on levyn ja kumpi esittäjän nimi? Miksi kannessa on takaapäin otettu kuva vladivostokilaisen hotellisiivoojan näköisestä matamista? Mistä tässä on kyse?

Kyse on – hetkinen, pitää laskea – kuuttatoista instrumenttia soittavan Matti Walleniuksen Tunto-yhtyeen viidennestä albumista. Se onkin varsinainen seikkailu. Wallenius ja kumppanit matkailevat reippaalla retkimielellä orientista oksidenttiin ja takaisin. Välillä twistataan junassa Marokossa ja välillä vedetään hidasta poskitangoa Buenos Airesissa.

Paremmin kuin omasta tuotannostaan Wallenius tunnetaan muiden muassa Tapani Rinteen, Wimme Saaren ja Vando Suvannon kokoonpanojen kitaristina. Onneksi meillä kuitenkin on ilonamme myös Tunto.

SUOMIJAZZ.COM

Pentti Ronkanen – 2.5.2018

Tunto: Ilona

★★★★☆


Matti Walleniuksen Tunto tekee sen jälleen. Kolmessa vartissa reissataan tehokas musiikkimatka Marokosta Moskovaan. Tunto ei kuitenkaan hae autenttisuutta, vaan sulattaa innoituksensa lähteet yhdeksi: tällainen on maailma ja ennen kaikkea musiikin maailma Walleniuksen näkökulmasta katsottuna.

Wallenius soittaa tutusti hurjaa soitinmäärää, pääasiassa erilaisia kielisoittimia. Edellisen levyn tavoin multipuhaltaja Petri Heimonen on kuuluvin yhteistyökumppani. Kymmenkunta vierasta häilähtää musiikin kulussa, heistä eniten osumia saa basisti Tero Siitonen neljällä kappaleellaan.

Tunto on matkannut elektrojazzista luomumpaan ilmaisuun, lähtökohtana ovat useimmiten akustisten soittimien soinnin kauneusaspektit. Groovehakuisuus, rytmisen kudoksen mukaansatempaavuuden ensisijaisuus on ennallaan. Samalla teokset elävät ja muuntuvat kulussaan, uutta ärsykettä syötetään kuulijalle pitkin matkaa, joten musiikki säilyttää freesiytensä.

Tyypillinen Tunto-musiikki on teemoiltaan pelkistettyä, mutta sointikuvaltaan runsasta. Konsepti toimii. Ilona on hienon levysarjan vahva lenkki, viehättäviä ja viekoittelevia pieniä helmiä täynnään.

Built with Berta.me