SOUNDI 8/21
Tunto-Yty
Joikaaja Wimme Saaren taustalla hyvää työtä tehnyt kitaristi Matti Wallenius on ehtinyt jo kuudenteen Tunto-levyynsä. Ensimmäinenkin oli mukava, mutta sittemmin jälki on vain parantunut. Parin vuoden takainen Ilona oli jo kovaa kamaa ja Yty menee huippuluokkaan.
Pääsääntöisesti instrumentaalisen musiikin luonne muhii aivan omassa sarjassaan, vaikka sukulaisuutta löytyy Penguin Cafe Orchestrasta ja percussionisti Emil Richardsin Micro-Tonal Blues Bandista.
Huikeaa melodiantajua,äärimmäisen hienovaraisesti tehokasta dynamiikkaaja vienosti vinoa huumoria tulviva ote on hyvin filmaattinen. Erityisesti se muistuttaa 60/70-lukujen eurooppalaisista mestareista a´la Truffaut, Bunuel ja Bertolucci. Esimerkiksi viettelevän tunnelmallinen Musica alla conquista dello spazio synnyttää kuvia päähän, vaikka hanttiin panisi. Jericho Music peilaa raamatullista taistelua yhtaikaa kohtalokkaan juhlavasti ja lempeästi hymyillen ; ei varsinaisesti mikään harrastelijoiden yhdistelmä.
Petri Heimosen puhaltimet pulputtavat Mediterranean Musicissa kuin Terry Rileyn Rainbow In Curved Airissa. Ripeä Strongman Music on jo elokuvakohtaus sinänsä,kuten myös kaukaa kaikuvan jodlauksen sävyttämä Truebsachemusig.
Kaiken säveltänyt ja sovittanut Wallenius itse pelaa valtavaa kielisoitinmäärää; myriaadien kitaroiden ohella mm. baglamaa, ukuleleä, domraa ja yueqinia.
Perin juurin koukuttava tapaus!
JUSSI NIEMI
*****
•
•
MUSIKZIRKUS-MAGAZIN.DE
Stephan Schelle, Mai 2021
Tunto - Yty
Hauptakteure der finnischen Band Tunto sind Matti Wallenius (er allein spielt mehr als 20 Instrumente auf dem Album) und Petri Heimonen (er spielt zahlreiche Blasinstrumente wie Klarinette, Saxophon, Flöten), die unter Mitwirkung weiterer elf Gastmusiker ihr mittlerweile sechstes Album mit dem Titel „Yty“ im Frühjahr 2021 herausbringen. Seit ihrem Vorgänger „Ilona“ sind allerdings schon drei Jahre ins Land gegangen.
Die Kompositionen der zwölf Stücke, deren Laufzeiten von 1:09 bis 5:13 Minuten Spielzeit betragen, stammen wieder aus der Feder von Matti Wallenius. Dabei hat er wieder zahlreiche musikalische Stilrichtungen in seinen Stücken vereint.
Los geht es mit dem 3:55minütigen „Manna Music“. Der Beginn klingt zunächst etwas schräg, wandelt sich aber sobald die weiteren Instrumente mit einsetzen und einen leicht Jazz-/Folk-/Wolrdmusic-Touch bekommt. Das Stück hat - trotz der ungewöhnlichen Klänge - einen gewissen Charme. Dem folgt das fünfminütige „Silk Road Music“, bei dem sich Tunto der alten Seidenstraße widmen. Sehr rhythmisch wird dieser Track von Percussioninstrumenten getragen, auf denen sich dann leicht schräge Harmonien/Melodien entfalten. Das Saxophon bringt dabei eine jazzige Note ins Spiel.
In den Süden geht es dann mit dem Stück „Mediterranean Music“ das wieder durch perkussive Rhythmen getragen und mit ethischen Elementen und Gitarren verziert wird. Ein treibender Track. Das 4:13minütige „Convoy Music“ zeigt sich dagegen von seiner atmosphärischen Seite und klingt wie ein Kamelritt durch die sengende Wüste. Sehr melodisch und jazzig kommt dann das 4:25minütige „Poodle Music“ daher, was vor allem wieder an dem herrlichen Saxophon liegt. Einer der melodischsten Stücke auf „Yty“.
Das 1:10minütige „Strongman Music“ ist eine Kombi aus rhythmischen elektronischen Sounds und einem jazzigen Saxophon und Schlagwerk, welches vornehmlich mit dem Besen bearbeitet wird. Ein lustiger Track. In dem 3:51minütigen „Truebschachemusig“ kommt dann gar ein atmosphärisches Jodeln des Schweizers Rudolf Merz hinzu, was dem Stück eine ganz besondere, alpine Eigenheit verleiht.
Das 4:30minütige „Steam Engine Music“ hat einen treibenden, mitreißenden Rhythmus zu bieten, auf den sich dann die Saxophonstimmen legen. Ein Tribal artiges Stück. Mit dem vierminütigen „Musica Alla Conquista Dello Spazio“, in dem es auch um die italienische Weltraumforschung in den 50er und 60er Jahren geht, bereisen Tunto musikalisch den Weltraum. Akustikinstrumente, die ein italienisches Flair aufkommen lassen, treffen hier auf atmosphärische Sounds. Eine Stimmung aus dem mittleren Osten kommt dann in „Jericho Music“ auf, während „Crow Dancing Music“ eine tanzbare Jazzvariante bietet und das Album dann mit dem 3:27minütigen „Farewell Music From Betelgeuse“ in einem Soundgewebe endet.
Auch das neue Album der Finnen ist nicht einfach zu konsumieren, da die Summe der einzelnen Elemente, bestehend aus Jazz, Worldmusic, ethnischen Klängen und elektronischer Musik nicht so schnell aufzunehmen sind. Wie auf dem Vorgänger wirken die Stücke teilweise recht eingängig. Allerdings muss man sich auf diese Musik einlassen. Mein Tipp daher, vorher Probehören.
•
•
JazzPRESS, czerwiec 2021
Piotr Rytowski
Tunto – Yty
Aani Records, 2021Kiedy uświadomiłem sobie, że od premiery filmu Jima Jarmuscha Noc na Ziemimija właśnie 30 lat, nie mo-głem w ten fakt uwierzyć. Wspomnienie tego filmu pojawiło się w mojej głowie, gdy usłyszałem pierwszy utwór z płyty Yty fińskiej grupy Tunto. Za soundtrack do obrazu Jarmuscha odpo-wiadał Tom Waits, a jeden z czterech epizodów filmu rozgrywał się w Helsin-kach. Gdyby Noc na Ziemipowstawała dziś, muzycz-ną oprawę „fińskiej części” reżyser śmiało mógłby po-wierzyć grupie Tunto. Na-wet niski głos pojawiają-cy się czasem w tle utworu Manna Music na płycie Ytypasowałby do waitsowskiej stylistyki.Grupa Tunto to przede wszystkim dzieło fińskiego gitarzysty Matti Walleniusa, choć gitarzysta to może nie do końca trafne określenie, bowiem na płycie lider, któ-ry także skomponował cały materiał, gra na przeszło dwudziestu instrumentach! Towarzyszą mu na całym arsenale instrumentów dę-tych Petri Heimonen oraz kilkunastu gości pojawiają-cych się w poszczególnych utworach.Album zawiera opartą na żywych rytmach wybucho-wą mieszankę wpadają-cych w ucho, melodyjnych tematów, inspiracji etnicz-nych z różnych części świa-ta, muzycznego humoru i... porządnego jazzowego grania. Poza tropami wait-sowskimi dociekliwi mogą doszukać się tu też klima-tu rodem z muzyki Nino Roty oraz prawdziwego jodłowania. Każdy utwór jest starannie zbudowa-nym elementem albumu, z pomysłem na brzmienie, aranżację i często jeszcze jakąś niespodzianką dla słuchaczy (jak chociażby wspomniane jodłowanie). Oczywiście taka muzyka nie musi wszystkim przy-paść do gustu, ale z całą pewnością nie można za-rzucić jej nudy – dzieje się tu naprawdę dużo.Wisienką na torcie jest jesz-cze okładka albumu, przed-stawiająca... niespełna 1,5 kg kiełbasy. Jeśli ktoś w tej chwili pomyślał, że tylko re-cenzent z Polski jest w stanie na podstawie okładkowej fo-tografii ocenić wagę kiełba-sy, to jest w błędzie. W celu rozwikłania tej zagadki i sa-modzielnego sprawdzenia wagi polecam kontakt z al-bumem Yty.Na koniec apel do wege-tarian i wegan – warto się przemóc i pomimo niezwy-kle sugestywnej oprawy gra-ficznej sięgnąć po tę płytę!
•
•
SUOMIJAZZ.COM
Pentti Ronkanen – 2.5.2021
Tunto: Yty
★★★★☆
Tunto on paikkansa jo aikaa sitten löytänyt, eli saadaan lisää sitä samaa, mutta reilun tauon jälkeen musiikki kuulostaa taas ihastuttavan tuoreelta. Samaa kuin ennenkin on paljon, eli lähes kaikki olennainen: levykansion ulkoasun tyyli, tapa nimetä kappaleet, muusikot (kaiken musiikin säveltänyt Matti Wallenius soittaa noin kahtakymmentä soitinta, Petri Heimonen on toinen ydinmuusikko, ja vieraissakin on aiemmilta levyiltä tuttuja nimiä), ja lopulta myös itse musiikillinen konsepti.
Walleniuksen tapa rakentaa musiikkia on todellakin omansa. Musiikissa on yleensä selkeä, elävä perusgroove, jonka varaan kunkin kappaleen kaari rakentuu. Kappaleet ovat sävelmaalauksia siinä mielessä, että valtaisalla soitinarsenaalilla rakennetaan hienovaraisesti ja taitavasti nyansoiden hyvin huolellisia värikerrostumia. Runsaudesta huolimatta Tunto ei koskaan maalaa maisemaa tukkoon, instrumentaatio on kiinnostavaa, yllätyksellistä ja mielikuvitusta alati ruokkivaa.
Walleniuksen omaa mielikuvitusta ovat hedelmällisesti ruokkineet etnovaikutteet Välimereltä orienttiin. Upeasti Tunto istuttaa musiikkinsa luontevaksi osaksi myös Rudolf Merzin jodlauksen. Albumin lopuksi matkataan hieman kauemmas, jättämään jäähyväiset Orionin tähdistön Betelgeuselle, jonka on spekuloitu jo räjähtäneen tai sitten räjähtävän 1000 vuoden tai 100 000 vuoden kuluessa, tai jotakin. Kun myös kappaleen Musica alla conquista dello spazio aiheena on italialainen 50-60-lukujen avaruustutkimus, Tunnon imaginaarinen maailmanmusiikin ala on jo laajenemassa universuminmusiikin puolelle.